Tiimi 1

Digitalisaation nykytila Suomessa

27.09.2016

Ryhmämme tehtävänä on opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannon mukaisesti
selvittää digitalisaation nykytilanne Suomessa. Tilanne vaihtelee paljon alueellisesti: kunnittain ja koulukohtaisesti. Mitä mahdollisuuksia kunnilla on hyödyntää digitalisaatiota opetuksessa? Kuntien säästöt vaikuttavat paljon opetukseen. Peruskouluissa digiloikan tekeminen hidastuu, kun laitteiden hankintaa viivytetään ja niistä säästetään. Teknisten laitteiden riittäminen voi olla ongelma. Opettajia pitää kouluttaa lisää, jotta heillä on hyvät mahdollisuudet hyödyntää digitaalisia oppimisympäristöjä ja laitteita opetuksessaan. On opettajia, jotka vieläkin turvautuvat piirtoheittimeen ja liitutauluun. Toisaalta osassa kunnista on käynnissä erilaisia kokeiluja, joissa opetus toteutetaan esimerkiksi lähes yksinomaan taulutietokoneiden eli tabletien välityksellä. Kuinka hyvin tässä onnistutaan nyt? Mihin suuntaan ollaan menossa?

Frida Rapo (vasemmalta), Elina Järvinen, Siiri Mollberg, Elias Uotinen ja Tarmo Hyttinen

Varsinaiseen tutkimukseen aiomme kerätä tietoa sähköpostitse eri koulujen henkilökunnilta pääsääntöisesti Pirkanmaan alueella ja mahdollisuuksista riippuen pyrimme myös vierailemaan osassa näistä kouluista. Tällä hetkellä olemme jo onnistuneet saamaan vastauksia kysymyksiimme eri koulujen rehtoreilta sekä historian ja yhteiskuntaopin opettajilta ja suunnittelemme vierailuja peruskouluihin.

25.04.2017

Ryhmämme tavoitteena on tutkia digitalisaation nykytilannetta Suomessa. Aihe on itsessään hyvin laaja, ja se kattaa suuren kirjon kysymyksiä. Pyrimme muun muassa selvittämään, millaisia laitteita kouluilla on käytettävissä, mitä tietotaitoa opettajilta löytyy niiden käyttämiseen, miten laitteita hyödynnetään, miten rahaa käytetään ja mitkä ylipäätään ovat realiteetit digitalisaatiossa käytännön tasolla.

Toteutimme tutkimustamme sähköpostikyselyin, haastatteluin ja kouluvierailuin. Halusimme saada käytännönläheisen kuvan digitalisaatiosta, kasvoja, tunteita sekä ajatuksia numeroiden rinnalle. Tilastot esittelevät usein asian päällisin puolin ja kaunistelevasti, mutta todellisuudessa moni asia saattaa olla toisin.

Saimme selville, että ajatukset jakautuvat melko paljon opetusalan ammattilaisten keskuudessa. Opettajista ja rehtoreista löytyy niin mielellään vanhaan pitäytyviä kuin vahvan uudistususkoisia ihmisiä. Näkökulmia on siis monia, ja hyvä niin, sillä kiire uudistusten keskellä vaatii myös järjen ja kriittisyyden vastapainokseen.

Digitalisaation edellytyksenä on, että kouluilla on käytettävissä laitteita.
Ne eivät kuitenkaan välttämättä edistä oppimistuloksia, jos niitä ei osata käyttää.

Vierailumme ja kyselymme suuntautuivat kouluihin Tampereella ja sen ympäristökunnissa. Muutaman koulun tilanne yhdessä maakunnassa antaa melko kapean kuvan maamme tilanteesta, koska tilanne vaihtelee kouluittain ja kunnittain. Suomessa on muutama tuhat peruskoulua sekä yli 300 kuntaa. Jokaisessa niistä on omat tapansa ja omat tilanteensa. Erot koulujen välillä voivat olla suuria jopa yhden kunnan sisällä. Tuloksia ei siis voi yleistää, mutta ne avaavat ovia eri näkökulmiin, tilanteisiin ja ongelmiin esimerkkikoulujen pohjalta.

Tilanne voi olla esimerkiksi se, että koululla on kyllä tablettikärry ja tietokoneita, mutta niitä ei aina riitä kaikille, niitä ei osata käyttää tai niitä käytetään vain, koska se on digitalisaatiota – jolloin todelliset oppimistulokset voivat jäädä laihoiksi. Mikäli opettaja on opettanut samalla tavalla monta kymmentä vuotta eikä ole halukas muutokseen, saati osaa käyttää edes laitteita, ovat keinot vähissä. Asenteilla on suuri vaikutus digitalisaation edistymisessä. Niihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi opettajien lisäkoulutuksella: vuonna 2017 hallitus rahoittaa opettajien osaamisloikkaa 20 miljoonalla eurolla ja digitaalisten materiaalien käyttöönottoa 16 miljoonalla eurolla.

Digitalisaatiossa on ongelmansa. Se on kuitenkin välttämätön kehityskulku, joka avaa uusia mahdollisuuksia.